Pyydän, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumoaa Kinnulan
kunnanvaltuuston kokouksen 22.1.2015 §:n 4 laittomana.
Suomen perustuslain 2 §:n mukaan oikeusvaltioperiaate lähtee
siitä, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Hallinnon
lainalaisuus todetaan perustuslain 2 §:ssä sillä tavoin, että kaikessa julkisessa toiminnassa on
noudatettava tarkoin lakia. Viimeksi mainitun voidaan katsoa
tarkoittavan sitä, että kunnanjohtajan
on pysyttävä totuudessa esitellessään asioita päätettäväksi
kunnanhallitukselle.
Pekka Kanervio harhautti esittelytekstissään kunnanhallitusta
väittämällä, että valitusosituksien valmistelu vaatii työaikaa, joka ei
tehtäisi, jos valitusositusta ei pyydettäisi. Kanerviolta jäi mainitsematta se,
että valitusositukset ON TEHTÄVÄ
LAINMUKAAN JOKAISESTA PYKÄLÄSTÄ SIITÄKIN HUOLIMATTA VAIKKA VALITUSOSITUSTA EI
PYYDETTÄISIKÄÄN.
Pekka Kanervio harhautti kunnanhallitusta esittelytekstissään
vetoamalla elektronisen aineiston kohdalla Turun HaO:n 2.4.2001 (T:01/0170/1)
ja KHO:n 3.4.2003 (taltionumero 828) päätöksiin, joissa oikeudet eivät ota
kantaa elektronisen aineiston maksullisuuteen.
Pekka Kanervio harhautti
kunnanhallitusta esittelytekstissään väittämällä, että kuntalain 13 §:n mukaan
elektronisestakin aineistosta voitaisiin periä maksu ja, että viranomaisten
asiakirjojen jäljenteiden maksullisuus raportissa todetaan, että asiakirjojen
toimittamisesta pitäisi periä maksu. Kanerviolta
jäi mainitsematta, että ko asiat koskevat ainoastaan mekaanista kopiointia ja
että julkisuudesta annetutun lain 34 §:n mukaan julkinen
sähköisesti talletettu asiakirja lähetetään tiedon pyytäjälle sähköpostitse
maksutta ja että sähköisesti talletettu asiakirja lähetetään asianosaiselle
sähköpostitse maksutta.
Lisäksi on huomioitava, että Kinnulan kunnassa valtuuston ja
kunnanhallituksen pöytäkirjat valmistuvat jo ko kokouksien aikana sähköisesti.
Tämän lisäksi kaikki kokouksien pöytäkirjat tallennetaan sähköisesti Kinnulan
kunnan www sivuille osoitteessa www.kinnula.fi/pöytäkirjat. Tämän vuoksi niiden lähettäminen sähköpostitse on maksutonta
eikä kunta voi periä niiden lähettämisestä maksua.
Edellä olevan perusteella
vaadin, että hallinto-oikeus kumoaa Kinnulan kunnanvaltuuston 2.1.2015 §:ssä 4
tekemänsä päätöksen. Kunnanvaltuusto on menetellyt Suomen perustuslain 2 §:n ja
julkisuudesta annetun lain 34 §:n vastaisesti ja ylittänyt toimivaltansa ja
siksi päätös pitää laittomana ja väärässä järjestyksessä syntyneenä kumota.
Suomen perustuslain 2 §:n mukaan
oikeusvaltioperiaate lähtee siitä, että julkisen vallan käytön tulee perustua
lakiin. Hallinnon lainalaisuus todetaan perustuslain 2 §:ssä sillä tavoin, että
kaikessa julkisessa toiminnassa on
noudatettava tarkoin lakia. Viimeksi mainitun voidaan katsoa
tarkoittavan sitä, että kuntalaisilla
on yhtäläinen mahdollisuus, varallisuudesta huolimatta tehdä laittomaksi
katsomastaan kunnan päätöksestä valitus mm hallinto-oikeuteen.
Kinnulan kunnassa on viime
vuosien aikana vaihtunut kaikki merkittävät johtavat luottamushenkilöt ja kaksi
korkeinta virkamiestä (kunnanjohtaja/hallintojohta). Tämän seurauksena Kinnulan
kunta on ajautunut tilaan, jossa kunnallishallinnollista osaamista ei enää
juuri löydy. Tästä johtuen hallinto-oikeus on kumonnut Kinnulan kunnan tekemiä
lainvoimaa vailla olevia päätöksiä vuonna 2014 ennätysmäärän.
Kinnulan kunta on
kunnanhallituksen 1.12.2014 §:ssä 345 tekemällään esityksellä pyrkimässä siihen, että kuntalaiset eivät enää
valittaisi kunnan laittomista päätöksistä, koska valittamisen hinta nousisi useaan kymmeneen euroon/pykälä. Kinnulan
veronmaksajien keskiansio on yksi Suomen heikoimmista (noin 16 000
€/hlö/vuosi). Tämän vuoksi kunnanhallituksen 1.12.2014 §:ssä 345 tekemä päätös
on erityisen kohtuuton ja asettaa kuntalaiset eriarvoiseen asemaan
varallisuutensa mukaan.
Edellä olevan perusteella vaadin,
että hallinto-oikeus kumoaa Kinnulan kunnanvaltuuston 22.1.2015 §:ssä 4 tekemän
päätöksen laittomana ja epätasa-arvoisena. Kunnanhallitus ja kunnanvaltuusto
ovat ylittäneet toimivaltansa.
Suomen perustuslain 2 §:n mukaan
oikeusvaltioperiaate lähtee siitä, että julkisen vallan käytön tulee perustua
lakiin. Hallinnon lainalaisuus todetaan perustuslain 2 §:ssä sillä tavoin, että
kaikessa julkisessa toiminnassa on
noudatettava tarkoin lakia. Viimeksi mainitun voidaan katsoa
tarkoittavan sitä, että voimassa
olevia menettelysäännöksiä ja – määräyksiä noudatetaan.
Julkisuudesta annetun lain 34
§:n mukaan Asiakirjan antamisesta 9 ja 11 §:n nojalla ei peritä maksua, kun:
1)
asiakirjasta annetaan tietoja suullisesti;
2)
asiakirja annetaan viranomaisen luona luettavaksi tai jäljennettäväksi;
3) julkinen sähköisesti talletettu asiakirja lähetetään tiedon
pyytäjälle sähköpostitse;
4) sähköisesti talletettu asiakirja
lähetetään asianosaiselle sähköpostitse;
5) pyydetyn asiakirjan
antaminen kuuluu viranomaisen neuvonta-, kuulemis- tai tiedotusvelvoitteen
piiriin.
Edellä 1 momentin 1–4 kohdassa
tarkoitetuissa tapauksissa tiedon esille hakemisesta aiheutuneita kustannuksia
vastaava maksu peritään kuitenkin silloin, kun on pyydetty asiakirjaa, joka ei
13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole yksilöitävissä ja löydettävissä
viranomaisen tämän lain mukaisesti pitämästä asiakirjarekisteristä siinä
käytettävän asiakirjaluokittelun eikä asiakirjan tunnisteen avulla taikka
sähköisesti ylläpidetystä rekisteristä sen hakutoimintojen avulla.
Tiedon antamisesta 9 ja 11 §:n
nojalla kopiona tai tulosteena peritään maksu, joka vastaa tiedon antamisesta
viranomaiselle aiheutuvien kustannusten määrää, jollei tätä alhaisemmasta
maksusta erikseen toisin säädetä tai kuntalain (365/1995) nojalla
päätetä. Maksu määrätään ja peritään siten kuin kuntalain nojalla päätetään tai
valtion maksuperustelain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta suoritteesta
säädetään.
Kopion tai tulosteen
hinnoittelussa 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voidaan soveltaa
sivukohtaista tai muuta yksikkökohtaista keskihintaa, joka voidaan määritellä
erikseen tavanomaisia asiakirjapyyntöjä ja erikseen erityisiä toimenpiteitä
vaativia asiakirjapyyntöjä varten. Tavanomaisena asiakirjapyyntönä pidetään
sellaisen muun kuin 2 momentissa tarkoitetun asiakirjan antamista, joka on
kokonaan julkinen tai josta salassa pidettävät osat ovat vaivatta
poistettavissa. Perittävän maksun
perusteeksi laskettaviin kustannuksiin ei valtion maksuperustelain 1 ja 10
§:ssä tarkoitettujen viranomaisten maksuja määriteltäessä lueta asiakirjan
esille hakemisesta ja salassa pidettävien osien poistamisesta aiheutuvia
kustannuksia kysymyksen ollessa tavanomaisesta asiakirjapyynnöstä.
Edellä 4 §:ssä tarkoitettujen
viranomaisten on määriteltävä ennakolta kopion ja tulosteen antamisesta 3
momentissa tarkoitetuissa tilanteissa perittävät maksut ja julkaistava ne
yleisessä tietoverkossa, jollei julkaisemista ole pidettävä ilmeisen
tarpeettomana.
Tietojen antamisesta
asiakirjasta tämän lain nojalla muissa kuin 9 ja 11 §:ssä tarkoitetuissa
tapauksissa peritään maksu noudattaen, mitä valtion maksuperustelaissa tai
muussa laissa säädetään tai kuntalain nojalla päätetään. Sellaiset 4 §:ssä
tarkoitetut viranomaiset, joita kuntalaki tai valtion maksuperustelaki eivät
koske, voivat maksuja määritellessään soveltaa valtion maksuperustelaissa säädettyjä
maksuperusteita, jollei laissa toisin säädetä.
Kinnulan kunnassa on siirrytty
Kinnulan kunnanhallintosäännön 49 §:n mukaiseen sähköiseen tiedonsiirtoon
vuoden 2006 alusta. Kinnulan kunnassa on käytössä mm. sähköinen
matkalaskuohjelma, e-lasku ja kunnan kaikki kunnan päätökset liitteineen
löytyvät kunnan www-sivuilta osoitteessa www.kinnula.fi.
Kunnanvaltuuston
esittelytekstissä väitetään virheellisesti, että kunnan toimikuntien
pöytäkirjoja ei olisi elektronisessa muodossa vaan että jokainen dokumentti
joudutaan muuttamaan arkiston paperisesta versiosta elektroniseksi. Tämä ei pidä paikkaansa vaan hallintokuntien
pöytäkirjat valmistuvat jo kokouksessa elektroniseksi. Myös liitteet ovat käytännössä aina
elektronisia. Toisaalta kunta laittaa pöytäkirjat nettiin heti kokouksen
jälkeen (www.kinnula.fi/pöytäkirjat)
elektronisesti.
Jokaisesta valituskelpoisesta
päätöksestä on laadittava lain mukaan valitusosoitus, joten siinäkään mielessä
valitusositusta pyydettäessä siitä ei synny kunnalle lisäkustannuksia.
Elellä olevan perusteella
vaadin, että hallinto-oikeus kumoaa Kinnulan kunnanvaltuuston 22.1.2015 §:ssä 4
tekemän päätöksen Suomen perustuslain 2 §:n ja julkisuudesta annetun lain 34
§:n vastaisena sekä muuten laittomana ja väärässä järjestyksessä syntyneenä.
Lisäksi kunnanvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa päättäessään asiassa lainvastaisesti.
Suomen perustuslain 2 §:n
mukaan oikeusvaltioperiaate lähtee siitä, että julkisen vallan käytön tulee
perustua lakiin. Hallinnon lainalaisuus todetaan perustuslain 2 §:ssä sillä
tavoin, että kaikessa julkisessa
toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Viimeksi mainitun voidaan
katsoa tarkoittavan sitä, että kunnanhallituksen päättämään esitykseen
valtuustolle eivät virkamiehet voi lisätä ajatuksiaan.
Kunnanvaltuuston kokouksen 22.1.2015 §:n 4 esittelytekstissä on kunnanhallituksessa hyväksymätön teksti
” Kinnulan kunnalla ei ole pöytäkirjoja elektronisessa muodossa, vaan jo-kainen
dokumentti joudutaan muuttamaan arkiston paperisesta versiosta elektroniseksi.
Tämä työ vastaa tavallista kopiointityötä. Tästä työstä johtuen tulisi
elektronisesti toimitetun aineiston lunastushinnaksi määrätä 3 € sivulta.
Alennettu hinta tulee posti- ja paperikulujen jäämisestä pois.”
Todennäköisesti tekstin on lisännyt kunnanjohtajan tehtäviä
hoitava Pekka Kanervio. Kanerviolla eikä kenellä muullakaan virkamiehellä ole
oikeutta muuttaa tai lisätä kunnanhallituksen päättämiin esityksiin omia
ajatuksia jälkeenpäin. Kunnanvaltuuston päätös olisi voinut olla muunlainen
ilman laittomasti lisättyjä huomautuksia.
Edellä esitetyn perusteella vaadin, että hallinto-oikeus kumoaa
kunnanvaltuuston tekemän päätöksen 22.1.2015 §:ssä 4 väärässä järjestyksessä
syntyneenä ja muutenkin laittomana.
Kinnulan
kunnan valtuuston työjärjestyksen 1 §:n mukaan valtuuston kokousten
pöytäkirjanpitäjänä toimii ja sen muistakin sihteerintehtävistä huolehtii
valtuuston määräämä viranhaltija.
Hallinnossa on pääsääntönä, että ylempi viranomainen ei voi
ilman nimenomaisesti siihen oikeuttavaa säännöstä puuttua alemman viranomaisen
toimivaltaan kuuluvaan asiaan. Tätä voidaan luonnehtia toimivaltarajojen
jäykkyydeksi. Periaate on voimassa myös kunnallishallinnossa. Esimerkiksi ei edes valtuusto voi ottaa ratkaistavakseen
asiaa, joka kuuluu kunnanhallituksen tai lautakunnan
ratkaistavaksi.
Kinnulan kunnan voimassa olevan hallintosäännön 4 §:n mukaan
kansalaisopiston Marja Lehtonen rehtori kuuluu sivistystoimialaan. Lehtonen on Suomenselän kansalaisopiston
rehtori ja sivistystoimialan viranhaltija. Sivistyslautakunta eikä Suomenselän
kansalaisopiston johtokunta ole antanut Marja Lehtoselle lupaa toimia
kunnanvaltuuston sihteerinä.
Marja
Lehtonen toimi kunnanvaltuuston kokouksessa 22.1.2015 pöytäkirjanpitäjänä koko
kokouksen ajan, vaikka kunnanvaltuusto ei ole määrännyt häntä missään pykälässä
valtuuston työjärjestyksen 1 §:n mukaan kunnanvaltuuston sihteerin tehtävään.
Edellä
olevan perusteella vaadin, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumoaa Kinnulan
kunnanvaltuuston 22.1.2015 pidetyn kokouksen §:n 4 virheellisessä
järjestyksessä syntyneenä ja Kinnulan kunnanvaltuuston työjärjestyksen 1§:n
vastaisena.
Perustuslain 118 §:n 2 momentin mukaan
esittelijä on vastuussa sekä omasta toiminnastaan esittelijänä että siitä, mitä
hänen esittelystään on päätetty. Esittelijä vastaa omasta esittelystään ja sen lainmukaisuudesta, selvityksen riittävyydestä ja tietojen
paikkansapitävyydestä. Lisäksi esittelijä on vastuussa esittelyn perusteella tehdyn päätöksen
lainmukaisuudesta
Pekka
Kanerviolle on 1.12.2015 lähetetty sähköpostilla seuraava tiedote:
”Turun HaO 2.4.2001 koskee ainoastaan mekaanista kopiontia, tässäkin
päätöksessä kaupunginvaltuusto oli ylittänyt toimivaltansa
KHO päätös 3.4.2003 on vain muistio, ei laki ja liitteenä Turun
kaupungin päätökseen, jossa vahvistettiin kopioden hinta.
Julkisuuslain 34 §:n mukaan Asiakirjan antamisesta 9 ja 11 §:n nojalla
ei peritä maksua, kun:
1) asiakirjasta annetaan tietoja suullisesti;
2) asiakirja annetaan viranomaisen luona luettavaksi tai
jäljennettäväksi;
3)
julkinen sähköisesti talletettu asiakirja lähetetään tiedon pyytäjälle
sähköpostitse;
4) sähköisesti talletettu asiakirja lähetetään asianosaiselle
sähköpostitse;
5)
pyydetyn asiakirjan antaminen kuuluu viranomaisen neuvonta-, kuulemis- tai
tiedotusvelvoitteen piiriin.
Lähetetystä tiedotteesta huolimatta,
Kanervio ei tuonut valtuustossa esiin julkisuudesta annetun lain 34 §:ää.
Valtuutetun hänelle esittämään kysymykseen, liittyen elektronisesti
lähetettyjen asiakirjojen maksullisuuden laillisuudesta, Kanervio vastasi sen
olevan laillinen Turun Hao:n ja KHO:n päätöksien mukaisesti. Vastauksellaan
Kanervio ohjasi valtuutettuja harhaan, jättäessään kertomatta julkisuudesta
annetun lain 34 §:n vaikutukset asiakirjan maksuttomuuteen.
Edellä olevan ja julkisuudesta annetun
lain 34 §:n sekä Suomen perustuslain 118 §:n mukaisesti vaadin, että
hallinto-oikeus kumoaa Kinnulan kunnanvaltuuston 22.1.2015 §:ssä 4 tekemän
päätöksen laittomana ja väärässä järjestyksessä syntyneenä.
